Mitä haittaa siitä on? (Kiertokirjeet)

 Kuka muistaa vielä vanhat kiertokirjeet? En enää edes muista varsinaisia sisältöjä, koska lopussa ollut uhkaus oli se, millä ihmisten mielenkiinto saatiin heräämään. Idea näissä on siis, että kaverilta tai joltakulta muulta tulee viesti, jossa on jokin "koskettava" tarina, minkä lopussa uhataan jollain epäonnella, jos kirjoitusta ei jaa vähintään x toiselle ihmiselle. 

Mitä haittaa kiertokirjeen jakamisesta sitten on? Kun näitä tulvi vuosituhannen vaihteen tienoilla, niillä pystyi lähinnä identifioitumaan taikauskoiseksi hölmöksi, joka jakaa kirjoituksia ennemmin seurausten pelossa kuin niiden informaatioarvon takia. Tuskin kenelläkään on jakamatta jättämisen epäonni osunut kohdalle. Toisaalta ihmismieli on heikko uhkauksille. Kun olettaa, että jotain on tapahtumassa, tulkitsee pienenkin poikkeavan tapahtuman liittyvän tähän. 

Otetaan vaikka uhkaus, että "koet ison rahallisen tappion". Kukaan ei halua menettää ylimääräistä rahaa. Silti elämässä tulee käytettyä rahaa tarkoituksiin, joissa ei ole ansaintalogiikka. Ja kuka muistaa esimerkiksi, milloin vaikka autovero pitää maksaa? Kun joku kylvää epäilyksen siemenen, mikä hyvänsä tapahtuma tuntuu vahvistavan asiaa. Lisäksi kun se tulee taholta, jota ei tunne ja jolle ei voi väittää vastaan, se ihmismielen järjettömän logiikan perusteella tuntuu painavammalta. Vähän kuin äidin "tuossa käy vielä huonosti". Joskus käy, joskus ei. Vaan muistatteko niitä kertoja, kun ei käynyt?

Jatketaan vakavampien asioiden äärelle. Tätä logiikka voi käyttää myös poistamalla kaiken viattoman viestistä. Esimerkiksi kertomalla, että tililläsi on havaittu epäilyttävää toimintaa ja nyt on kiire toimia. Samassa tarjotaan linkkiä, minkä kautta asiaa pääsee selvittämään. Varomaton käyttäjä antaa täten pankkitunnuksensa tuntemattomalle rikolliselle, eikä luultavasti enää näe vaivalla säästämiään rahojaan.

Palatakseni aiempaan, eli mitä haittaa kiertokirjeen jakamisesta on? Hyväksymällä, että on pienempi paha jakaa tuntemattoman ihmisen sepustusta, omaksuu höynä-identiteetin. Tuumaa ennemmin, että onkohan kaverisi oikeasti lähettänyt tätä vai onko hänen sähköpostinsa/sometilinsä kaapattu. Ja lopeta tuumaustuokio ajatuksiin, että maailmassa on vielä niitä, jotka lankeavat näihin, kun tämäkin päätyi sinulle. 

Suomalaisilta huijataan miljoonia vuosittain, koska ihmiset eivät ole tarpeeksi epäluuloisia. Eli jos muistat koulusta tai muualta sen ihmistyypin, joka ärsyttävästi tokaisee mielenkiintoisiin juttuihin, että "jaa, onkohan oikeasti noin" tai "en kyllä usko tuosta pätkääkään", niin he ovat oikeasti salaisia sankareita, jotka muistuttavat terveen epäluuloisuuden merkityksestä. 

Jos et jaa tätä kirjoitusta vähintään viidelle kaverillesi, niin ei hätää! Mitään pahaa ei tapahdu. Elämäsi on joka tapauksessa elämisen arvoista. Kohtaat monia onnistumisia ja ihania hetkiä, etkä enää edes masennu sadepäivistä!